Nazi Lauck NSDAPAO Suomeksi fin19 . . .

Nazi Lauck NSDAP/AO

SAKSAN ULKOASIAINMINISTERIN

von RIBBENTROPIN PUHE

KOLMENVALLAN SOPIMUKSEN

VUOSIPÄIVÄNÄ 27.9.1942.

Kolmenvallansopimuksen solmiamisen vuosipäivänä, 27.9.1942, Saksan valtakunnan ulkoasiainministerillä von Ribbentropilla oli vastaanotto Berliinissä Kaiserhof-hotellissa. Tervehdittyään saapuvillaolleita liittovaltojen edustajia ulkoasiainministeri piti seuraavan puheen:

 

Teidän ylhäisyytenne! Hyvät herrat!

Tänään, kolmenvallansopimuksen solmiamisen toisena vuosipäivänä, tuon koko maailman yli ulottuvan liittosopimuksen, joka on tullut poliittiseksi symbooliksi kaikkien nuorten kansojen taistelussa alkansaeläneen maailmanjärjestyksen itsekkyyttä ja voitonhimoa vastaan, tervehdin valtakunnanallituksen nimessä liittokumppaneittemme Italian ja Japanin edustajia, samoinkuin liittoon sittemmin yhtyneitä Unkarin, Romanian, Slovakian, Bulgarian ja kroatian valtakuniia.

Kun Saksa, Italia ja Japani kaksi vuotta sitten Berliinissä juhlallisesti tekivät kolmiliiton, tämä tapahtui ennen kaikkea yhtä päämäärää silmällä pitäen: Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen varoittamista.

Tahdoimme näyttää, että jos presidentti Roosevelt ja hänen juutalainen sotakiihoittajaryhmänsä edelleenkin jatkaisivat Amerikan kansan ajamistä sotaan vastoin sen omaa tahtoa, heidän oli myös tiedettävä, kenen kanssa he pahimmassa tapauksessa joutuisivat tekemisiin. Tämän liiton sisältö ja tarkoitus oli siis puhtaasti puolustuksellinen, s.o., se pyrki estämään noiden kansainvälisten poliittisten kaupustelijain esillelietsoman Euroopan sodan laajenemisen yleiseksi maailmansodaksi ja siten sen pitenemisen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain yhtyessä siihen.

Herra Roosevelt ei ottanut varoitusta huomioon. Hän, jonka pääsyyllisyys tämän sodan puhkeamiseen jo silloin näkyi yhä selvemmin, tunnettujen asiakirjojen tullessa julkisuuteen, ei voinut enää peräytyä. Kolmenvallansopimuksen tultua solmituksi hän niinmuodoin kaksinkertaisti propagandistiset ponnistelunsa. Oli hälvennettävä Amerikan kansan huolestuminen tämän ylivoimaisen valtaliittymän johdosta ja kypsytettävä se sitä nopeammin valmiiksi sotaan. Aikaansaadakseen valmiit tosiseikat, jotka lopullisesti poistaisivat rauhallisen järjestelyn kaiken mahdollisuuden, herra Roosevelt siirtyi pian avoimiin sotatoimiin. Akselivaltojen kanssa vielä vallitsevasta rauhantilasta huolimatta hän antoi hyökätä saksalaisten ja italialaisten laivojen kimppuun Hän loukkasi Saksan, Italian ja Japanin kansoja ja niiden johtajia.

Erinomaisen pidättyväisesti kolmiliiton vallat yli vuoden ajan pitivät silmällä näitä loukkauksia, ärsyttäviä ja vihamielisiä tekoja, alati toivoen, että Amerikan kansan terve yrrirnärrys kuitenkin kykenisi järkiinnyttämään sen presidentin ja häntä ympäröivän juulalaisen sotakiihoittajaryhmän.

Mutta tämä sota oli herra Rooseveltin kaikkein ominta työtä. Hän yksinkertaisesti ha1usi sitä. Järjellä ei siinä ollut mitään tekemistä. Niinpä hän eräänä päivänä tekikin tieten tahtoen häpeämättömiä vaatimuksia, joiden täytyi loukata ylvään Japanin kansan kunniaa. Sillä olikin mitta täyttynyt. Japani iski!

Pearl Harbourissa tuhottiin suuri osa Amerikan laivastoa - menetys, jota Pohjois-Ainerikan Yhdysvallat eivät enää voi korvata tämän sodan kestäessä. Ja Englannin taistelulaivojen upottaminen Singaporessa mursi Englannin itä-Aasian laivaston selkärangan.

Mutta Saksa, Italia ja Japani liittyivät nyt kolmenvallansopimuksen hengelle uskollisina vieläkin kiinteämmin yhteen, liittoutumaksi elämässä ja kuolemassa, ja päättivät olla laskematta aseitaan ennenkuin niiden kansojen tulevaisuus ja niiden vaatima maailman asiain uusi järjestys on kerta kaikkiaan varmistettu.

Ne olivat tietoiset siitä, että niiden maiden yhtyneiden kansojen ja niihin liittyneiden kansakuntien voima edusti mahtavinta voimienryhmittymää mikä koskaan on luotu, ja oli tämän päämäärän saavuttamisen varma tae. Tapahtumat ovat vahvistaneet tämän otaksuman.

 

Sotilaallinen tilanne.

Hyvät herrat! Viime vuoden joulukuun jälkeen on tapahtunut valtavia asioita. Tahtoisin koota nämä seikat yhteen seuraavasti:

Itä-Aasiassa on liittolaisemme Japani valloittanut kokonaisen maailmanvallan yhdessä ainoassa, verrattomassa voittokulussa.

Hongkong, Singapore, Sumatra, Jaava ja Birma ovat taistelujen nimiä, jotka yhä vielä kaikuvat maailman korvissa ja joutuvat Japanin keisarikunnan mainehikkaaseen sotahistoriaan. Niiden jälkeen Japani on Tyynellämerellä valloittamattomissa asemissa Aleuteilta Salomoninsaarille saakka, Salontoninsaarilta Singaporeen asti, joka hetki iskuvalmiina lyödäkseen vihollisen uudelleen. Birmasta käsin katkaistiin Tshiangkaishekin viimeinen yhteys ulkomaailmaan ja siten poistettiin Tshungkingin Kiina käytännöllisesti ottaen Japanin merkityksellisten vastustajien joukosta. Nyt uhkaa Japanin armeija brittiläisen imperiumin sydäntä, Intiaa. Sodan ensimmäisten kuukausien ylväs tase!

Euroopan ja Afrikan sotanäyttämöillä kului kolmiliittomme toinen vuosi Saksan, Italian ja liittolaistemme jatkuvien valtavien menestysten merkeissä.

Liitossa olevien saksalaisten ja italiataisten divisionien riistäessä uljaassa voittokulussa ja uskollisessa aseveljeydessä englantilaisilta Tobrukin, Solluniin ja Mersa Matruhin ja ollessa vahvoissa asemissa EI Alameinin luona Egyptin porteilla, Saksan ja Italian lentoaseen ja merivoimien antaessa Välimerellä Englannin merimahdille uudelleen ja uudelleen tuhoavia iskuja, päämielenkiinto tietysti keskittyi itärintamaan.

Kun neuvostovenäläiset olivat edellisenä talvena häikäilemättä ja ihinishengistä välittämättä kuukausia ryntäilleet meidän itärintamaamme vastaan, kärsineet hirvittäviä ihmismenetyksiä ja yhä enemmän vuodattaneet vertaan, Saksan armeija ryhtyi liittolaisineen keväällä jälleen uudelleen hyökkäämään. Totutulla vauhdilla vallattiin Kertshin niemi ja Sevastopolin linnoitus, tuhottiin Timoshenkon talven aikana uudestaan kokoamat divisionat Harkovin taistelussa.

Alati samaa sankarillista hyökkäyshenkeä osoittaneet Saksan, fascistisen Italian, Romanian, Unkarin, Slovakian ja Kroatian liittoutuneet joukot ovat pakottaneet Venäjän armeijat peräytymään, ja suunnattomien etäisyyksien uhallakin ne ovat nyt jo Volgalla, syvällä Kaukasiassa ja Kaspianmeren alueilla.

Samaan aikaan Saksan joukot ovat yhdessä liittoutuneiden ja miltei kaikista Euroopan maista saapuneiden vapaaehtoisten joukko-osastojen kanssa toisilla itärintämän osilla lyöneet venäläiset kovissa torjuntataisteluissa ja tuottaneet näille mitä raskaimpia menetyksiä,

Suomen armeijan samaan aikaan uskollisessa aseveljeydessä meidän kanssamme pitäessä vartiota pohjoisessa.

 

Stalingrad - vapaustaistelun symbooli.

Hyvät herrat! Viikkoja sitten alkaneena raivoaa Stalingradin taistelu. Olisi julkeata, jos tahtoisin tässä ruveta puhumaan tämän valtavan taistelun suuruudesta ja sotilaittemme verrattomasta sankaruudesta siinä. Se on vain yhden ainoan miehen tehtävä, sen sotapäällikön, joka johtaa tätä jättiläistaistelua, niinkuin hän aivan yksinään on suunnitellut, johtanut ja voittoisasti saattanut loppuun kolmen viimeksikuluneen vuoden valtavat taistelut ja sotaretket tässä sodassa, joka sytytettiin Saksan kansan tuhoamiseksi. Mutta yhden seikan saanen tässä kuitenkin sanoa: me kaikki, poliitikot, sotilaat, me tiedämme, koko Saksan kansa tietää, että tässä taistellaan suuren asian puolesta. Ja vielä erään seikan tiedämme, hyvät herrat:

Saksan joukkojen sankaruus ja urhoollisuus voittavat Stalingradinkin taistelun!

Ehkäpä vielä kerran, tulevaisuudessa, Stalingradin taistelu korotetaan Euroopan vapaustaistelun symbooliksi. Sillä tämän kaupungin valloittamisella, kaupungin, joka on suurena yhteyskeskuksena pohjois- ja etelä-Venäjän välillä ja hallitsee tuon maan pääliikennesuonta, Volgaa, annetaan vaarallisimmalle vastustajallemme isku, josta se ei enää kykene tointumaan.

 

Venäläisten menetykset.

Kun liittoutuneiden armeijoiden sotilaalliset operaatiot lopetetaan tältä vuodelta, Neuvostoliitto on joutunut äärimmäisen vaikeaan asemaan. Alueitten, ihmisvoiman, elatustukikohtien, malmien, kaikenlaisten raaka-aineiden, teollisten, liikenneteknillisten ja loppujen lopuksi sotilaallis-strategisten mahdollisuuksien menetykset ovat sen laatuiset, että neuvostojättiläinen nyt jo on menettänyt voimistaan enemmän kuin puolet, eräillä tärkeillä aloilla jopa kaksi kolmannesta ja enemmänkin.

Alueellisessa mielessä joukkomme ovat jo miehittäneet 1,6 miljoonaa neliökilometriä, s.o. alan, joka on niin suuri kuin Suur-Saksa, Ranska ja Yhdistynyt Brittiläinen kuningaskunta yhteensä. Euroopan-Venäjän koko pinta-alasta on siten yli puolet, joka suhteessa ehdottomasti arvokkain osa, lujasti Saksan käsissä. Näiden aluemenetysten yhteydessä Neuvostoliitto on menettänyt yhteensä noin 90 miljoonaa asukastaan. Tämä menetvs käsittää sen asujamiston arvokkaimmat osat. Uusissa kutsunnoissa, jotka olennaisesti voivat koskea vain idän alkukantaisia neuvostokansoja, tämä menetys tuntuu Neuvostoliitolle erittäin selvästi. Lisäksi tulevat menetykset kaatuneina, haavoittuneina ja vangiksi joutuneina sotilaina, joita on noin 14 miljoonaa, niin että

Neuvostoliitto on menettänyt kaikkiaan yli 100 miljoonaa ihmistä.

Se on kaksi kolmannesta Neuvostoliiton Euroopanpuolisen osan väestöstä ja yli puolet sen kokonaisväestöstä. Kim kokonaismenetys on noin 14 miljoonaa miestä parasta sotilasainesta, Neuvostoliitto on menettänyt yli kaksi kolmannesta koko asekuntoisesta, nuoresta miesvoimastaan. Kutsunnat jäljellä olevassa Enroopan- ja Aasian-Venäjän osassa ovat niinmuodoin mahdolliset vain erittäin suppeassa määrässä, ja sen vuoksi onkin jo pitkähkön aikaa jouduttu turvautumaan myöskin vanhimpiin ikäluokkiin.

Kun Ukraina, Donetsin ja Donin välinen alue sekä laajat Donin ja Volgan väliset tasangot, Krim ja osa Kaukasiaa on miehitetty, ovat Neuvostoliiton hedelmällisimmät osat lujasti Saksan käsissä. Neuvostoliitto on menettänyt yli kaksi kolmannesta leipäviljastaan, yli kaksi kolmannesta lihahuollostaan ja miltei kaiken sokerin.

Aivan katastrofaaliset ovat Neuvostoliiton menetykset elintärkeiden raaka-aineiden alalla. Vain muutamia esimerkkejä:

Rautamalmien ja kivihiilen saanti vähenee 60-70 %, mangaanimalmien 95 %, joten korkealaatuisen teräksen valmistus tulee kysymyksenalaiseksi. Aluminin saanti jää suurelta osalta kokonaan pois.

Neuvostoliitto lähenee näin ollen sekä väestöllisesti että elintarvike- ja vielä jäljellä olevan teollisuutensa raaka-ainehuollon kannalta tyhjenemisen rajaa.

Lisäksi tulee vielä eräs ratkaiseva tekijä: Neuvostoliiton öljyntuotannosta on noin 90 % äärimmäisesti vaarannettuna. Jo nyt on Kaukaasian öljyn kuljettaminen tuskin mahdollista, kun saksalaiset hallitsevat Volgaa ja kysymykseen tulevia tärkeitä rautatielinjoja. Ilman riittävää öljymäärää ei nykyaikainen armeija ja lentoase kykene iskemään, ne ovat rampoja. On selvää, että sellaisia menetyksiä kärsinyt maa pakostakin enneminin tai myöhemmin menehtyy.

Ja kun vihollisemme sanovat, että ainakin kalusto on korvattavissa Englannista ja Amerikasta tapahtuvalla tuonnilla, on vaikeata kuvitella, että vastustajamme olisivat todellakin niin yksinkertaisia, että uskoisivat väitteensä pätevyyteen. Todellisuudessahan englantilaiset ja amerikkalaiset haluavat sellaisilla lupauksilla vain saada Neuvostoliiton ottamaan kantaakseen yhä uusia veriuhreja. Mutta venäläisiä tämä asenne tyydyttänee vain vähäisessä määrässä, sillä urhoolliset pommittajamme ja sukellusveneemme ovat tähän asti miltei kokonaan tuhonneet kaikki Venäjälle tarkoitetut saattueet. Ja tiedän, että tulevaisuudessa ne vasta ponnistavatkin aivan kaikkensa, eivätkä mitkään ulkomailta tulevat tuontiyritykset saavuta Venäjää.

Kun luvattu kalustoapu on tosiasiassa jäänyt saamatta, on tämä antanut Venäjälle aiheen tarmokkaasti vaatia angloamerikkalaisten kevennystoimenpiteitä. Niinpä herra Churchill lupasikin Moskovassa Stalinille "toisen rintaman", ja Dieppen yritys lavastettiin näyttämölle.

Valitamine, että Englannin päävoimat jättivät siellä maihinnousseet taisteluvoimansa pulaan. Mutta toivomme, että Lontoossa olevat Englannin jaAmerikan strategit tekevät uudestaan samanlaisia yrityksiä. Saksan joukot ovat valmiina. Mutta Venäjälle ei siitä tule kevennystä. Siinä erehdytään.

Sillä Saksa liittolaisineen on nyt niin vahva, että toisen, kolmannen, neljännen ja kuinka monennen rintaman tahansa avaaminen, mistä herra Roosevelt kerskuu, ei enää voi pidättää Neuvostoliiton alituisesti edistyvää lamautumista.

 

Ainakin kaksi kertaa enemmän upotuksia kuin uusia laivoja.

Sopimuksemme toisen vuoden aikana Euroopassa ja Afrikassa saavutettujen menestysten lisäksi tulevat kolmiliittovaltojen laivastojen ja lentoaseen menestykset kaikilla maailmanmerillä käydyssä taistelussa. Sukellusveneemme ja lentoaseemme ovat tuottaneet sodan alusta lähtien vihollisen kauppatonnistolle valtavia menetyksiä. Uskon niiden arvioiden luotettavuuteen, joiden mukaan liittoutuneet ovat kuluneen vuoden aikana upottaneet enemmän kuin kaksinkertaisen määrän kauppatonnistoa verrattuna siihen mitä englantilaiset ja amerikkalaiset kykenivät rakentamaan. Ja jos vihollisemme tulevaisuudessa kykenisivät vielä kaikista vaikeuksista huolimatta huomattavasti kiihdyttämään laivojen uudisrakennusta, voimme heille vakuuttaa, että meidän sukellusveneveistämöillämme ja lentokonehalleissamine ei niissäkään olla toimettomina.

Eräs seikka on nyt jo kuitenkin varma, nimittäin: että yhdentekevää, minkä verran toisella puolella tonnistoa rakennetaankin – kolmiliittovallat kykenevät alati upottamaan paljon enemmän kauppatonnistoa kuin mitä vihollisemme pystyvät sitä rakentamaan.

Vihollisen tonnisto on niinniuodoin alati vähenevä, ja kuljetuskysymyksen on pakko tulla vihollisellemme ratkaisemattomaksi pulinakysymykseksi. Jos nyt jo viholliskansojemme normaalin huollon ja niiden joukkojen täydennyshuollon tiellä on nykyisillä, toisistaan kaukana olevilla sotanäyttämöillä suunnattomat vaikeudet, tonnistokysymykseen täytyy sammua kaikkien taistelurintamien perustamisen, joilla kolmiliittovallat saattaisivat joutua ratkaiseviin taisteluihin englantilaisten ja amerikkalaisten kanssa.

Näiden suurten sotilaallisten menestysten ja kolmiliiton valtojen valloitusten seuraukset liittomme toisena vuotena näyttäytyvät jo nykyisin kaikilla aloilla. Samassa määrin kuin meidän asemamme on tullut suotuisammaksi, vastustajiemme asema on huonontunut. Samassa määrin kuin meidän varustukselliset ja strategiset mahdollisuutemme ovat parantuneet, vihollistemme mahdollisuudet ovat vähentyneet.

 

Euroopan ravinnonsaanti on varmistettu.

Kokoaisin nykyisen tilanteen lyhyesti seuraaviin kohtiin:

1. Päin vastoin kuin liittolaisellemme Japanille, ravintokysymys oli Saksalle ja Italialle, suorastaan koko Euroopalle, tunnetusti aina helposti haavoitettavissa oleva kohta. Jos Englanti esim. halusi katkaista Euroopalla sen valtamerentakaisen tuonnin, mannermaamme joutui mitä vaikeimpaan asemaan. Tämä Euroopan ehkä polttavin pulmakysymys on nyt lopullisesti sivuutettu. Kun Neuvosto-Venäjän koko mustanmullanalue on vallattu – toisin sanoen Ukraina, Donin ja Kubanin alue – ei vain Saksan ja Italian, vaan koko Euroopan elatus on turvattu koko tulevaisuudessa. Tämä ei tietenkään merkitse, että me huomiseen mennessä siirrymme yltäkylläisyyteen. Siihen kuluu vielä aikaa.

Mutta siihen seikkaan voimme huoleti luottaa, että elintarvikehuolto on vuodesta vuoteen vain paraneva. Äskettäin tapahtunut liha- ja leipäannoksen suurentaminen on jo osoittanut, että Saksan ennustus ei ollut tässä suhteessa vain propagandaa, niinkuin vihollisemme aina väittivät, vaan se vastasi tosioloja.

Olen itse äskettäin nähnyt Ukrainassa, kuinka sopusointuisessa yhteistyössä sikäläinen hallinto ja väestö jo on korjannut koko sadon, ja kuinka uudet kylvöt sujuvat. Mutta ratkaistessamme ravintohuollon voimme kirjata hyväksemme erään tämän sodan ratkaisevia kohtia.

 

Ylivoimainen varustelukapasiteetti.

2. Mitä tulee kolmiliiton valtojen raaka-ainetilanteeseen ja varustelukapasiteettiin vihollisiimme verrattuna, tahtoisin pidättyä vertailuista. En halua myöskään kerskuvasti ennustella, niinkuin olemme tottuneet kuulemaan herra Rooseveltin ja hänen apureittensa tekevän. Mutta seuraava sanottakoon kuitenkin:

Kolmiliiton vallat, joiden käytettävänä ovat Euroopan kaikki raaka-aineet aina aliseen Volgaan saakka sekä kaikki itä-Aasian raaka-aineet, ovat nykyisin sellaisessa asemassa, että tällä alalla niitä eivät enää voi kohdata minkäänlaiset vaikeudet.

Mutta sitä vastoin uskon, että vihollisillemme tulee vakavia häiriöitä varustelussa tärkeiden raaka-aineiden, kuten kumin, tinan ym. puutteen takia, kun ne ovat menettäneet tuontinsa itä-Asiasta ja muualta.

Mitä Saksan ja sen liittolaisten varustelukapasiteettiin tulee, uskon olevamme vastustajiimme verraten varmasti laadullisesti, ja kaikki näkökohdat lukuunottaen, myöskin määrällisesti ylivoimaiset. Koko Enrooppa on tätä nykyä yhtenä varustelutehtaana. Verratakseni Englannin ja Amerikan varustelukapasiteettia mainitsen vain yhden kohdan, mahdollisesti kaikkein tärkeimmän: työvoimakysymyksen. Valtaosa Euroopan ja myöskin Japanin varusteluteollisuuksien palveluksessa olevasta työvoimasta oli ennestään hyvin koulutettuja ja tottuneita ammattityöläisiä, joissa elää vanha varustelutraditio. Mutta sitä vastoin pääosa nykyisin Amerikan ja Englannin käytettävissä olevasta työvoimasta on vastaopetettuja miehiä, joilla ei ole ammatillista koulutusta eikä kokemusta, ei myöskään varustelualan traditiota.

Lukumääräisesti on Englannin ja Amerikan käytettävissä pyöreästi sanoen 190 miljoonaa ihmistä, joista niiden ammattityöläiskunta on lähtöisin. Tämän lisäksi tulee Neuvostoliiton vielä käytettävissä oleva ammattityöläiskunta, joka on kuitenkin suuresti pieneiitynyt ja jonka suorittiskyky on vähentynyt. Sitä vastoin kolmiliiton valloilla on käytettävänään noin 450 miljoonan suuruinen ihmisvarasto.

Vain tästäkin työvoimahuollon vertailusta näkee, että kolmiliiton vallat, jotka nojautuvat maailman suurimpiin teollisuus- ja varustelukeskuksiin ja miltei kaikkiin Euroopan ja Aasian laivanveistämöihin, eivät ole varustelutuotannossa vain vastustajiensa veroiset, vaan heitä voimakkaammatkin.

3. Kolmiliiton valtojen strategiselle tilanteelle on tunnuksen omainen se tosiseikka, että nämä liittolaiset ovat kaikkialla vallanneet valloittamattomina pidettyjä sotilaallisia asemia, joista käsin ne torjuvat vihollisen ja tuottavat sille verisiä menetyksiä tai itse ottavat aloitteen käsiinsä ja karkoittavat vihollisen edelteen yhä uusista asemista.

Idässä taistelevat osat Saksan armeijaa ja sen liittolaiset ahdistavat Venäjää yhä uudelleen ja iskevät kunnes kaikki bolshevismin taholta Eurooppaa uhkaava vaara on kerta kaikkiaan kadonnut.

Välimeren alueella ja Afrikassa liittoutuneet saksalaiset ja italialaiset eivät jätä englantilaisia rauhaan.

Lännessä on sotavoimamme pohjois-Norjasta aina Espanjan rajalle saakka vahvoissa asemissa, ja takamaassa olevat armeijat ovat valmiina tukahduttamaan alkuunsa jokaisen maihinnousuyrityksen.

Ja mitä tulee pommisotaan siviiliväestöä vastaan, tähän herra Churchllin kaikkein ominaisimpaan keksintöön, tulevaisuus on osoittava, oliko se ajan oloon hyvä vai huono ajatus. Nyt jo on kaikille selvä tosiseikka, että tämä pommitus on sodankäynnin kannalta suhteellisen merkityksetöntä. Mutta kun Englanti havaitsi turhaksi sen toivon, että Saksan kansa ja muu Eurooppa olisi valhepropagandalla sekaannutettavissa, alettiin kokeilla pommiterroriakin.

Mutta tässä – niinkuin jo niin usein muutenkin – herra Churchill on jälleen pettyvä. Sillä Saksan kansa ei ole enää vuoden 1918 kansa, ja jokainen pommi, jokainen tuhottu koti, jokainen kuollut tekee sen vain kovemmaksi ja päättäväisemmäksi kostamaan englantilaisille, taistelemaan ja voittamaan, kunnes Eurooppa kerta kaikkiaan on rauhassa Englannilta. Euroopan muutkaan kansat eivät tässä kohden ajattele toisin.

Muuten voimme vakuuttaa herra Churchillille, että pommit luetaan, ja että on tuleva aika, jolloin lopullisesti käymme käsiksi tuohon Eurooppaa uhkaavaan lentokoneiden emälaivaan.

Lukuunottamatta Saksan siviiliväestön pommittamista herra Churchill tuskin voi kirjata hyväkseen tämän sodan kolmelta vuodelta ainoatakaan sotilaallista menestystä. Päin vastoin, Englanti menettää juuri tällä suuren englantilaisen konservatiivisen tradition jälkeläisen politiikalla imperiumin osan toisensa jälkeen.

 

Churchill - imperiumin tuhooja.

Omistuksien menettäminen viholliselle on kaikkina aikoina ollut kärsittyjen tappioiden luonnollinen seuraus. Vain herra Churchillille näyttää olevan pidätetty oikeus – uskollisena pyrkimykselleen originaalisuuteen – olla tässäkin poikkeuksena, hän kun menettää viholliselle osan brittiläistä imperiumia, toisen osan taas ystävälleen ja liittolaiselleen, Pohjois-Amerikan Yhdysvalloille! Kun herra Roosevelt sotilaallisten suoritusten puutteessa kaikkeen maailmaan lähetettyjen emissaariensa avulla harjoittaa suunnatonta verioffensiivia aivan tähtitieteellisin varustelunumeroin, siroittaakseen siten santaa Englannin kansan silmiin, ikäänkuin se yhä vieläkin kykenisi voittamaan tämän sodan, hän kaikessa hiljaisuudessa ottaa haltuunsa Iso-Britannialta omistuksen toisensa jälkeen pitkin koko maailmaa. Monesti on todella pakko kysyä, onko Englannin kansan nykyisten hallitusmiesten rikollisuus vai yksinkertaisuus saattanut sen tähän tilanteeseen. Mutta suuri herääminen tapahtuu, kun kerran hälvenee se astronoomisen varustelupropagandan sumu, millä Amerikka nykyisin ympäröi Englannin kansan.

Monesti näyttää kuin Englannin hallitusmiehet jo nyt pelkäisivät tuota hetkeä. Lakkaamatta nuo hallitusmiehet näennäisesti elättelevät koston, natsijohtajien, fascistien, Japanin militaristien rankaisemisen ajatusta. Tällöin johtuu ehdottomasti mieleen, että näiden miesten ehkä täytyy vain sen vuoksi puhua tuollaisista asioista, että heidän oma paha omatuntonsa ei anna heille rauhaa, vaan lupaa heille heidän omaksi kohtalokseen sitä mitä he toivovat vihollisilleen. Niinpä Mister Churchill ja Mister Eden ovat aivan äskettäin julistaneet, että koston hetki on tuleva.

Voisimme vastata näille herroille ja sanoa, että voiton päivänä muistamme heitä, sillä kumpikin heistä on epäilemättä Englannin Saksalle antaman sodanjulistuksen pääsyyllisiä. Mutta sellainen selvittely olisi mieletöntä. Tahtoisinkin vain todeta, että – mikäli olen asioista selvillä – kolmiliiton valtojen maissa ei toistaiseksi ole mietitty sellaisia ajatuksia syyllisten varalle Englannissa ja Amerikassa, jotka ovat tämän sodan sytyttäneet meitä vastaan.

Ehkä se johtuu ennen kaikkea siitä, että meillä ollaan vakuuttuneita, että Englannin ja Amerikan pettyneet ja petetyt kansat eräänä päivänä itse langettavat hallitusmiestensä tuomion.

Mutta nuo miehet olkoot selvillä siitä, että meidän elintilojemme asioiden uudelleen järjestämisessä heillä ei ole mitään tekemistä. Niin itä-Aasiassa kuin Euroopassakin siitä huolehtivat siellä asuvat kansat itse omine uusine johtajineen.

Euroopan uusi järjestys on tuleva, ja uusi Eurooppa on oleva parempi kuin entinen, ja jokainen kansakunta saa siinä itselleen kuuluvan osan.

Sillä on tuleva aika, jolloin maanosamme on löytävä itsensä ja elävä sovinnossa, ja kun siitä on erotettu bolshevikit ja Englanti, tuo ikuinen rauhanhäiritsijä, joka on vastuullinen viime vuosisatojen useimmista eurooppalaisista sodista, se on myöskin oleva mahdollista. Tosiasiallisesti Eurooppa jo nyt on hyvällä tiellä siihen.

 

Tilanteen herrat - kaikkeen valmiina!

Kaiken edellisen yhteen kootakseni tahtoisin sanoa, että kolmiliiton vallat ovat yhdessäolonsa toisen vuoden päättyessä joka taholla tilanteen herroina. Kovat taistelut meitä ehkä vielä odottavat; niihin olemme valmistuneet. Sillä Venäjän sota ei ole näännyttänyt liittoutuneita armeijoja, niinkuin vastustajamme väittävät, vaan päin vastoin – vasta se ne onkin oikein lujittanut. Kaikilla aloilla varmistettuna Eurooppa ja itä-Aasia ovat nyt vahvoissa asemissa ja odottavat herra Rooseveltia, joka tuhansien peninkulmien takaa, kahden valtameren ylitse haluaa valloittaa nämä molemmat maailmat ilman laivoja, ilman kokeneita sotilaita, ilman tukikohtia, ilman kokemuksia ja ilman lukemattomia muita seikkoja. Usein on vaikeata vapautua siitä vaikutelmasta, että noiden ajatusten kummina ei ole ollut järki, vaan alkava mielipuolisuus.

Mutta kolmiliiton vallat ovat sitä vastoin kaikkeen valmiina ja päättäväiset. Jokainen yritys päästä käsiksi meidän maailmaamme pohjoisesta, lännestä, idästä tai etelästä on vihollisen maksettava kaatuneiden hekatombeilla.

Saksa, Italia ja Japani liittolaisineen antavat varmistetuista tukikohdistaan käsin vihollisilleen yhä uusia iskuja, kunnes ne ovat saaneet niitä tarpeekseen ja sekä Englanti että Pohjois-Amerikan Yhdysvallat älyävät, että niillä ei ole mitään tekemistä meidän elintiloissamme Euroopassa ja itä-Aasiassa.

Niin lähdemme kolmiliiton kolmanteen vuoteen ja samalla neljänteen sotavuoteen vuorenvarmasti vakuuttuneina, että aika työskentelee nyt lopullisesti kolmiliiton valtojen hyväksi.

NSDAP/AO Suomeksi